Nimetön

toinen silmä kiinni,
nukkuu puoliksi                      

                 valvoo puoliksi,

on lasi sekä tyhjä että

täynnä

- Frida Voitonseppele, 2008

Muutos

 

Tarraan kiinni aluskasviin,

kanna mua korsi hento!

Toivon valan juuriin,

onko voima missä on pimento?

Ja kun korvan painan kylkeen maan,

minä kasvi vaivaisin,

hiljaa pystyn sieltä kuulemaan,

että ihmisenä kasvaisin.

Frida Voitonseppele, 2014

Hiipijän muisto

Silmäkulmasta hiipii ohi muisto,
tarraan siihen ja alkaa suisto. 
Katson silmiin keskellä metsän kedon
vanhaa ystävää, näen hurjan pedon.  

Se on hurjista hurjin ja vailla vertaa,
elää jokaisen päivän vielä monta kertaa.
Puiden takana hurjan pedon nään,
joka hiipii eikä mieti miten hiivitään.

Mistä saisin vielä vai onko se loppu,

 kävikö kohtaloksi kantapäiden hoppu,

hurjan pedon joka joskus hiipi,

sillä oli suuri kiire ja pieni siipi.

Hurjan pedon korvaan jos kantaiskin ääni,
sinne en kuiskaisi kuvaa näkemääni:
Syksy vain saapuu, kun loppuu kesän kesto,

ei sitä kieltänyt kielto, ei estänyt esto.

- Frida Voitonseppele, 2014

 

Lämmitän sydäntäni

Teepöydässä kaikki

veden elementit

Lämmitän siinä sydäntäni

- Frida Voitonseppele, 2003

Anna minulle runo

Anna minulle runo,

runo joka avaa minut

Runon joka kantaisi minua,

runon jonka syliin jäädä

Runoa sanomattomille sanoille,

runoa yötä vastaan

Runoa johon kirjoittaa kaiken,

paperitollon heitettäväksi pois

Runon näkemään asiat toisin,

runon kuljettamaan

Runon sinulta minulle, 

jotain jonka tuskassa muistaa

- Frida Voitonseppele, 2001

Kuin on pitkät pitkät pilven rannat

Kuin on pitkät pilvenrannat

Niin on pitkät miun pihani

kuin on pitkät pilven rannat,

niin on kaiat kaivotieni

kuin on kaiat kaaren rannat, 

sinne oikein oveni

kunne oikein otavat. 

- Suomalainen kansanruno

 

Kansanrunon "Kuin on pitkät pilven rannat" voi käsittää ensilukemalta kuvaukseksi omaisuudesta, mainitaanhan runossa "pihani", "kaivotieni" ja "oveni". Lisäksi runon kertoja on elänyt aikana, jolloin tilavan oman kodin ja suuren tontin omistus on ollut vaurautta, jota hän ei todennäköisesti ole saattanut omistaa. Omaisuuden suora rinnastus pilviin, "kaareen" eli sateenkaareen ja "otaviin" eli tähtiin luokin kuvan runon kertojasta, jonka kotina on häntä ympäröivä luonto, taivas on hänen kattonsa. Rakenteeltaan runon säkeet perustuvat toistuviin rinnastuksiin, joissa runon kertoja kuvaa kotinsa laajuutta taivaalta löytyvien ilmiöiden kautta. Alliteraation ja kansanrunoille tyypilliseen rytmisen rakenteen kautta kertoja luo runoon kauniin tunnelman, ja runon lukijalle on selvä, että runossa ei ole kysymys omaisuuden suurudella kerskumisesta, vaikka genetiivin toistuva käyttö tuokin lukijan huomion lähelle runon kertojaa ja hänen asemaansa. Rinnastuksina esiintyvät taivas -hyperbolat, pilven pituiset pihat ja sateenkaaren pituiset kaivotiet, korostavat kertojan riippumattomuutta maallisesta omaisuudesta.  

Vaatimattomuus ja luontoon turvautuminen ovat perinteisiä suomen kansan piirteitä, joita todistavat esimerkiksi metsäkirkot. Tarkemmin katsottuna "Kuin on pitkät pilven rannat" ei kuitenkaan ole runo köyhän suomalaisen luonnonläheisyydestä vaan se on ennenkaikkea kuvaus ihmisen lyhyen elämän kuulumisesta jumalalliseen ikuisuuteen. Runon päämotiivit ovat koti ja taivas, joita kertoja toistaa runon jokaisessa säkeessä. Viimeinen säe poikkeaa muodoltaan kahdesta ensimmäisestä säkeestä, siinä runon kertoja ei rinnasta kolmatta kokoon liittyvää adjektiivia "pitkän" ja "kaian" jatkeeksi vaan kuvaa sen sijaan "oikein" eli aukea -verbillä, minne hänen ovensa aukeavat. Myös rinnastus "sinne - kunne" poikkeaa tässä kohtaa runon "niin - kuin" -rytmistä. Toistosta poikkeamisen kautta kolmannen ja viimeisen säkeistön sisältö painottuu.     

Runoudessa koti symboloi usein runon kertojaa tai runoilijaa itseään. "Kuin on pitkät pilven rannat" kuvaa runon kertojan lyhyen elämän yhteyttä taivaaseen ja sen suuruuteen. Osittain kysymys saattaa olla hetkestä, jolloin kertoja kokee henkeäsalpaavan kauniin luonnonnäyn kautta yhteyttä johonkin häntä suurempaan. Ehkä hän katsoo kalastajaveneestään horisonttiin tai näkee ulkotöissä taivaalla sateenkaaren. Viimeisenä runossa mainittu tähtikuvio otava on osa taivasta, joka näkyy yöllä. Näin ovien aukeaminen saattaakin tarkoittaa kuolemaa, se on kertojalle hetki, jolloin hän jättää oman kotinsa. Tätä hetkeä runon kertoja painottaa runossaan, mikä voi olla viittaus ikuisuuteen liittymiseen nimenoman kuoleman kautta. Vaikka runon kertoja ei mainitse sitä suoraan, runon rakenne viittaa siihen että kyseessä ei ole vain hetkellisen, luonnon suurudeen äärellä eletyn ikuisuuden hetken kuvaus, vaan koko runo on uskonnollinen vertaus kuolemanjälkeisestä elämästä taivaassa. Viimeisessä säkeessä esiintyvä "sinne" kuten myös runon kauniit kielikuvat saattavat tuoda esille kertojan kaipausta päästä maallisesta kodista ikuiseen elämään. 

Runon nimi "Kuin on pitkät pilvenrannat" voi olla erillisenä, aikaisempiin säkeisiin liittymättömänä lauseena sekä kysymys että toteamus. Runon kertoja kuvaa kuinka pitkä hänen pihansa ja kaivotiensä ovat, mutta lukija ei saa vastausta siihen, kuinka pitkä pilvenranta on. Kuin on pitkät pilvenrannat? Kuin on pitkät pilvenrannat! Runon nimi saattaa siis olla sekä kehotus miettimään ikuisuuden suuruutta kuin myös lohdullinen viesti, että pienen ihmisen ei tarvitse tietää vastausta.