Kuin on pitkät pilvenrannat
Niin on pitkät miun pihani
kuin on pitkät pilven rannat,
niin on kaiat kaivotieni
kuin on kaiat kaaren rannat,
sinne oikein oveni
kunne oikein otavat.
- Suomalainen kansanruno
Kansanrunon "Kuin on pitkät pilven rannat" voi käsittää ensilukemalta kuvaukseksi omaisuudesta, mainitaanhan runossa "pihani", "kaivotieni" ja "oveni". Lisäksi runon kertoja on elänyt aikana, jolloin tilavan oman kodin ja suuren tontin omistus on ollut vaurautta, jota hän ei todennäköisesti ole saattanut omistaa. Omaisuuden suora rinnastus pilviin, "kaareen" eli sateenkaareen ja "otaviin" eli tähtiin luokin kuvan runon kertojasta, jonka kotina on häntä ympäröivä luonto, taivas on hänen kattonsa. Rakenteeltaan runon säkeet perustuvat toistuviin rinnastuksiin, joissa
runon kertoja kuvaa kotinsa laajuutta taivaalta löytyvien ilmiöiden
kautta. Alliteraation ja kansanrunoille tyypilliseen rytmisen rakenteen kautta kertoja luo
runoon kauniin tunnelman, ja runon lukijalle on selvä, että runossa ei
ole kysymys omaisuuden suurudella kerskumisesta, vaikka genetiivin
toistuva käyttö tuokin lukijan huomion lähelle runon kertojaa ja hänen
asemaansa. Rinnastuksina esiintyvät taivas -hyperbolat, pilven pituiset pihat ja
sateenkaaren pituiset kaivotiet, korostavat kertojan riippumattomuutta
maallisesta omaisuudesta.
Vaatimattomuus ja luontoon turvautuminen ovat perinteisiä
suomen kansan piirteitä, joita todistavat esimerkiksi metsäkirkot. Tarkemmin katsottuna "Kuin on pitkät pilven rannat" ei kuitenkaan ole runo köyhän suomalaisen luonnonläheisyydestä vaan se on ennenkaikkea kuvaus ihmisen lyhyen elämän kuulumisesta jumalalliseen ikuisuuteen. Runon päämotiivit
ovat koti ja taivas, joita kertoja toistaa runon jokaisessa säkeessä. Viimeinen säe poikkeaa muodoltaan kahdesta ensimmäisestä säkeestä, siinä runon kertoja ei rinnasta kolmatta kokoon liittyvää adjektiivia "pitkän" ja "kaian" jatkeeksi vaan kuvaa sen sijaan "oikein" eli aukea -verbillä, minne hänen ovensa aukeavat. Myös rinnastus "sinne - kunne" poikkeaa tässä kohtaa runon "niin - kuin" -rytmistä. Toistosta poikkeamisen kautta kolmannen ja viimeisen säkeistön sisältö painottuu.
Runoudessa koti symboloi usein runon kertojaa tai
runoilijaa itseään. "Kuin on pitkät pilven rannat" kuvaa runon kertojan lyhyen elämän yhteyttä taivaaseen ja sen suuruuteen. Osittain kysymys saattaa olla hetkestä, jolloin kertoja kokee henkeäsalpaavan kauniin luonnonnäyn kautta yhteyttä johonkin häntä suurempaan. Ehkä hän katsoo kalastajaveneestään horisonttiin tai näkee ulkotöissä taivaalla sateenkaaren. Viimeisenä runossa mainittu tähtikuvio otava on osa taivasta, joka näkyy yöllä. Näin ovien aukeaminen saattaakin tarkoittaa kuolemaa, se on kertojalle hetki, jolloin hän jättää oman kotinsa. Tätä hetkeä runon kertoja painottaa runossaan, mikä voi olla viittaus ikuisuuteen liittymiseen nimenoman kuoleman kautta. Vaikka runon kertoja ei mainitse sitä suoraan, runon rakenne viittaa siihen että kyseessä ei ole vain hetkellisen, luonnon suurudeen äärellä eletyn ikuisuuden hetken kuvaus, vaan koko runo on uskonnollinen vertaus kuolemanjälkeisestä elämästä taivaassa. Viimeisessä säkeessä esiintyvä "sinne" kuten myös runon kauniit kielikuvat saattavat tuoda esille kertojan kaipausta päästä maallisesta kodista ikuiseen elämään.
Runon nimi "Kuin on pitkät pilvenrannat" voi olla erillisenä,
aikaisempiin säkeisiin liittymättömänä lauseena sekä kysymys että
toteamus. Runon kertoja kuvaa kuinka pitkä hänen pihansa ja kaivotiensä ovat, mutta
lukija ei saa vastausta siihen, kuinka pitkä pilvenranta on. Kuin on pitkät pilvenrannat? Kuin on pitkät pilvenrannat! Runon nimi saattaa siis olla sekä kehotus miettimään ikuisuuden suuruutta kuin myös lohdullinen viesti, että pienen ihmisen ei tarvitse tietää vastausta.