Nimetön

toinen silmä kiinni,
nukkuu puoliksi                      

                 valvoo puoliksi,

on lasi sekä tyhjä että

täynnä

- Frida Voitonseppele, 2008

Muutos

 

Tarraan kiinni aluskasviin,

kanna mua korsi hento!

Toivon valan juuriin,

onko voima missä on pimento?

Ja kun korvan painan kylkeen maan,

minä kasvi vaivaisin,

hiljaa pystyn sieltä kuulemaan,

että ihmisenä kasvaisin.

Frida Voitonseppele, 2014

Hiipijän muisto

Silmäkulmasta hiipii ohi muisto,
tarraan siihen ja alkaa suisto. 
Katson silmiin keskellä metsän kedon
vanhaa ystävää, näen hurjan pedon.  

Se on hurjista hurjin ja vailla vertaa,
elää jokaisen päivän vielä monta kertaa.
Puiden takana hurjan pedon nään,
joka hiipii eikä mieti miten hiivitään.

Mistä saisin vielä vai onko se loppu,

 kävikö kohtaloksi kantapäiden hoppu,

hurjan pedon joka joskus hiipi,

sillä oli suuri kiire ja pieni siipi.

Hurjan pedon korvaan jos kantaiskin ääni,
sinne en kuiskaisi kuvaa näkemääni:
Syksy vain saapuu, kun loppuu kesän kesto,

ei sitä kieltänyt kielto, ei estänyt esto.

- Frida Voitonseppele, 2014