Aikansa sitä istuskeli,
kun ei saanut muuta,
ja istumalta naposteli,
ainoa reitti oli kohti suuta.
Oli haave päästä juoksemaan,
tehdä kaikki jalan
ja jos vain pääsis alkamaan
niin tottakai alan.
No joskus haaveet toteutuu,
tässä kävi juuri niin,
mutta välillä sitä havahtuu,
että kaipaa päiviin menneisiin.
- Frida Voitonseppele, 2017
- Frida Voitonseppele, 2017
Nyt kyllä kaipaan vinkkiä runon tulkintaan. Kieli soljuu ihanasti mutta en saa juonesta selvää.
AntwortenLöschenOmaelämänkertainen runo ajasta jolloin urheileminen, etenkin lenkillä käynti oli kielletty ja silloin teki niin mieli päästä juoksemaan ja urheilemaan!
AntwortenLöschen