Dienstag, 17. Januar 2017

Sinä aikana


Elämäsi ensihetkissä
isä piti sinua käsissä
katsoit silmin avoimin
maailma katsoi takaisin.

Alkutaival lähti kevyesti
puettuna lämpöisesti 
olit niin solakka
sait lempinimen silakka.

Kesän kasvoit rakkaudella
ruumis jaksoi voimistella
sielu kertoi yhä enemmän
 kotona on nyt hän.

 Siitä ihmiseksi kasvamaan
väsy en tutkimaan
kasvojesi mietteitä
mutta eniten muutit meitä.

- Frida Voitonseppele, 2017
 







 


4 Kommentare:

  1. Runolyysi on herännyt, voi miten kivaa! Ihania ajatuksia taas täällä!

    MB

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ihanaa että myös MB liikuskelee täällä blogin parissa!

      Löschen
  2. Ihana runo ja viisas.
    VE

    AntwortenLöschen

Kiitos kommentistasi!